Eka viikko Tyronessa ja taloesittely

Ensimmäinen viikko Tyronessa on nyt takana. Me saavuttiin tiistai-iltana Atlantan lentokentälle, mistä Jeff, OM:n vapaaehtoisista ja harjoittelijoista huolehtiva isähahmo, tuli meitä hakemaan. Puolentunnin ajomatkan ja hyvin alkaneen tutustumisen jälkeen saavuttiin perille meidän uuteen kotiimme täällä OM:n Kampuksella. Meitä oli varoiteltu etukäteen Georgian lämmöstä ja ihmisten ystävällisyydestä, joista molemmista saimme heti hyvän kokemuksen. Ilta kymmenen aikaan ulkona oli varmasti vielä 30C lämmintä, tavaroita sisälle nostellessa nousi kunnon hiki pintaan Jeff sanoi lähtevänsä nopeasti käymään kotonaan ja palasi hetken päästä mukanaan kassillinen ruokaa.

Ensimmäiset päivät sujuivat mukavasti tutustuessamme uusiin ihmisiin, työpaikkaamme ja muihin käytännön asioihin. Perjantaina Suvi auttoi hieman Freedom Challengen käytännön asioissa, eli toisin sanoen kirjasi toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten yhteystietoja ylös ja auttoi rukousnauhojen teossa. Lainasimme viikonlopuksi yhtä OM:n autoa, jotta pääsimme käymään kaupassa tekemässä ruokaostoksia seuraavaksi viikoksi ja samalla saimme tutustuttua hieman lähialueeseen.  Sunnuntaina vierailimme Jeffin perheen kanssa heidän seurakunnassaan Dogwood Churchissa. Suurin osa paikallisista seurakunnista on tunnustuksettomia, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kyseessä on itsenäinen seurakunta joka perustaa toimintansa ensisijaisesti Raamattuun, eikä mihinkään tulkintaperinteeseen.

Tärkeää uuteen paikkaan asettumisessa on luonnollisesti ystävien saaminen. Olemmekin rukoilleet, että Jumala voisi johdattaa meille uusia, samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa voisi olla mukavaa viettää vapaa-aikaa. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa ainakin lupaavalta, sillä heti perjantaina saimme kutsun lähteä parin muun samanikäisen OM:läisen kanssa katsomaan ulkoilmaelokuvaa Atlantan keskustaan. Torstaina järjestetyssä ylistysaamussa puolestaan tutustuimme pariskuntaan, joiden kanssa sovimme menevämme kirkkoon tulevana sunnuntaina. Toisin sanoen paikallisiin oloihin sopeutuminen menee tällä hetkellä ihan mukavasti. Illalla menemme muiden harjoittelijoiden kanssa viettämään iltaa Jeffin perheen luokse, ja ajattelimme viedä mukanamme tuliaisiksi mustikkapiirakkaa ja Pandan lakritsia – saa nähdä millaisen vastaanoton etenkin lakritsi saa…

Muuten elämä etenee täällä aivan mukavasti. Hetkittäin pientä turhautumista tuottaa se, ettei aina osaa/pysty ilmaisemaan ajatuksiaan sujuvasti englannilla, vaikka kielen käyttäminen onkin meille suhteellisen luonnollista. Paikallisten kanssa jutellessa sitä huomaa oman kielellisen vajavuutensa huomattavasti helpommin, kuin silloin kun juttelee jonkin toisen kielikunnan edustajan kanssa. Nyt kun työt vihdoin kunnolla alkavat tällä viikolla, on olo hieman jännittynyt. Ehkä tässä on taas kerran hyvä tilaisuus oppia luottamaan enemmän Jumalaan, ja siihen että olemme täällä syystä. Toivottavasti voisimme tulevan kahden kuukauden aikana oppia uusia asioita niin lähetystyöstä, omista vahvuuksistamme ja kutsumuksesta kuin Jumalan huolenpidosta.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s