Kun kaikki ei mene niin kuin toivoisi

Töiden aloittaminen Tyronessa ei ole mennyt ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut. Olen luonteeltani ”hieman” malttamaton, ja koska olen todella innoissani uusien työtehtävien oppimisesta, olikin työn matelevalta tuntuva alku yllättävän raskas isku, joka laittoi minut kyseenalaistamaan sekä oman osaamiseni että paikkani Jumalan suunnitelmassa. Olin valmistautunut tekemään pitkiä työpäiviä, oppimaan uusia asioita nopealla syötöllä ja vaihtamaan työtehtävästä toiseen nopeasti. Monesta eri syystä varsinaisten työtehtävieni aloittaminen on ollut todella hidasta itsestäni riippumattomista syistä. Toisaalta se on aivan ymmärrettävää: Kun työskennellään kansainvälisessä organisaatiossa, jossa työntekijöitä on ympäri maata ja maailmaa, voi omat työt joskus olla kiinni jostain toisesta ihmisestä. Silloin ei auta muu kuin odottaa. Ja odottaminen kun on niin hirveän vaikeaa.

Joka torstai koko toimiston väki osallistuu Prayer Plus tapaamiseen, joka on käytännössä koko toimiston yhteinen rukousaamu. Viime torstaina vietimme tunnin rukouksessa, jonka aikana annoimme aikaa myös Jumalan ääneen kuuntelemiselle. Tunsin, kuinka Jumala alkoi puhua minulle suhtautumisestani työhön. Rakastan työn tekemistä, ja sitä tunnetta kun tunnen onnistuneeni jossain työtehtävässä hyvin. Viime viikkojen aikana olin kuitenkin alkanut tuntemaan itseni vähäpätöiseksi ja turhaksi, vain sen takia kun en ollut mielestäni ollut tarpeeksi kiireinen töiden suhteen. Rukouksen aikana aloin ymmärtää, että olen alkanut määrittämään omaa arvoani sekä ihmisenä että Jumalan lapsena tekemäni työn kautta. On helppoa uskoa olevansa arvokas ja tärkeä silloin, kun tuntee että tekee koko ajan parhaansa ja antaa kaikkensa työn ja valtakunnan edistämisen eteen. Mutta mitä Raamattu oikeasti opettaakaan? Jumala rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen, eikä se mitä elämässä teen tai jätän tekemättä muuta rakkauden määrää suuntaan tai toiseen.

Päivä päivältä olen yhä varmempi siitä, että Jumala käyttää usein juuri epäonnistumisilta näyttäviä tapahtumia opettaessaan meille jotain uutta. Jumalan läsnäolossa hiljentymisen aikana ymmärsin, että en voi perustaa omanarvontuntoani tekemääni työhön. Itse asiassa usein elämämme kannalta kaikkein merkittävimmiksi asioiksi paljastuvat ne tapahtumat, joilla emme usko olevan mitään merkitystä. Se, että kannustan työkaveria perustamaan itselleen rukousringin voi olla loppujen lopuksi paljon merkittävämpää kuin se, että vietän päivän tietokoneen edessä töitä tehden. Se, kun tarjoan apuani keittiön siivoamisessa, voi edistää valtakunnan leviämistä paljon enemmän kuin 100 traktaatin jako kadulla. Loppujen lopuksi kaikkein pienimmillä asioilla saattaa olla kaikkein suurin merkitys.

– Suvi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s