Mistä tietää, kuka todella tarvitsee apua?

Viime viikolla kävimme Tatun kanssa Nashvillessä viikonloppuretkellä. Puolivälissä kotimatkaa nälkä yllätti, ja päätimme pysähtyä paikalliseen supermarkettiin ostamaan ruokaa. Löysimme kaupasta ison pepperonipizzan, ja olimme superonnellisia löydöstämme. Päätimme ajaa autolla lähellä olevan vuoren päälle syömään illallista ja katsomaan auringonlaskua. Kun olimme lähdössä parkkipaikalta, seisoi tienvieressä parikymppinen mies pidellen kylttiä ”I’m hungry, anything will help”. Koin sydämessäni, että meidän täytyi antaa ruokaa pojalle, joten parkkeerasimme auton, juoksin pojan luo, ja annoin hänelle pizzan. Päätimme Tatun kanssa hakea itsellemme uuden pizzan kaupasta, koska olimme vielä niin lähellä ja nälkä kurni vatsaa. Samalla huomasin, kuinka poika lähti paikaltaan pois ja meni kavereidensa luo, jonka jälkeen saman ikäinen tyttö tuli seisomaan samaiselle paikalle kyltti kädessään.

IMG_2223
Lopulta päästiin syömään iltapalaa Look Out Mountainille auringon laskiessa.

Kun huomasin tämän, koin pientä harmitusta siitä, että annoin pizzan. Taisin todeta ääneen, kuinka nuoret ovat keksineet hyvän tavan saada ruokaa ja rahaa näyttämällä säälittäviltä. Tämän jälkeen aloin miettimään sitä, mistä tunnistaa todella avun tarpeessa olevan. Juttelimme Tatun kanssa aiheesta, ja aloin ymmärtämään, että meidän tehtävänämme ei ole arvioida sitä, kuka todella tarvitsee apua ja kuka ei, vaan meidän tehtävämme on auttaa.

Jos aletaan miettimään sitä, millaisen esimerkin Jeesus meille esittää Raamatussa, niin meidän tulisi aina tilaisuuden tullen olla valmiita tarjoamaan apuamme. Jeesuksen luo tuli kaikenlaisia ihmisiä, ja olen suhteellisen varma, etteivät kaikkien avunpyytäjien motiivit olleet täysin vilpittömät – mutta silti Jeesus auttoi ja paransi kaikki hänen luokseen tulleet. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lähes aina kun alan arvioimaan jonkun toisen ihmisen avuntarvetta, niin tulen siihen tulokseen, että joko kyseinen ihminen ei tarvitse apua tai että kyllä joku muu varmasti auttaa.

On myös hyvä muistaa, että emme voi koskaan tietää mitä Jumala tekee meidän kauttamme, kun annamme jotain omastamme. Rukoukseni sen jälkeen, kun olin antanut pizzan, olikin että hän voisi puhua tapahtuman kautta pojalle. En saa koskaan tietää, liikahtiko mitään hänen sydämessään tuona kyseisenä hetkenä, mutta ei minun ole tarkoituskaan. Ehkä minun tehtäväni oli antaa sen takia, että rukoilisin hänen puolestaan.

”Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. Teille on opetettu: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.”

Matt. 5:42-44

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s