Sinä selviät loistavasti

Olen aina silloin tällöin törmännyt oman hetkittäin erittäin kiireisen elämäni ihannointiin. Saan osakseni kommentteja siitä, kuinka saan niin paljon asioita aikaiseksi, ja kuinka ystäväni tuntevat itsensä laiskoiksi kuunnellessaan kertomuksiani. Tällaiset kommentit usein hämmentävät minua, sillä tosiasiassa näen itseni usein todella laiskana ihmisenä – johtuen juurikin vertailusta toisiin ihmisiin. Kuunnellessani hyvän ystäväni tarinoita viisilapsisen perheen arjen pyörittämisestä yhdistettynä intohimoiseen akateemiselle uralle suuntautumiseen, tunnen itseni pieneksi maan matoseksi, joka ei saa mitään aikaan.

Totuus kuitenkin on, ettei oman elämän vertailu toisten elämään juuri koskaan kanna hyvää hedelmää. Aina löytyy sellaisia ihmisiä, joilla ainakin kaukaa katsottuna näyttää olevan enemmän aikaa, intohimoa ja taitoa kuin itsellä. Todellisuudessa meistä jokaisella on omat kipupisteemme, jotka usein vain kaikkein lähimmät ihmiset näkevät.

Sen takia päätinkin pari vuotta sitten ottaa itselleni uuden elämänfilosofian: Jos joku asia tuntuu kiinnostavalta, mutta minusta tuntuu, etten ehkä selviä siitä, otan haasteen aina vastaan. Tällainen epämukavuusalueella oleminen on auttanut minua huomaamaan, että selviän tilanteista, jonka jälkeen olen taas vähän luottavaisempi omiin kykyihini. Elämänasenne myös varmistaa sen, etten jää jälkikäteen harmittelemaan, että jätin jonkun hienon mahdollisuuden välistä vain oman epäonnistumisen pelkoni takia. Pienimuotoisia tuloksia elämänfilosofiani muutoksesta on jo ilmeisesti nähtävissä, sillä osallistuttuani erääseen yliopiston järjestämään paneelikeskusteluun opiskelijajäsenenä (tilaisuus jota jännitin lähes kohtuuttomasti), totesi tilaisuuden järjestäjä keskustelun päätyttyä ”Sinut voi laittaa ihan mihin tahansa tilanteeseen, ja sinä selviät loistavasti”. Tämä kommentti jäi kaikumaan takaraivooni. Minä selviän loistavasti.

Uskon, että tämä on myös se asia, jonka Jumala haluaa sanoa jokaiselle hänen seuraajalleen. Sinä selviät loistavasti. Jumalan tahto ei ole, että annamme pelkojemme voittaa meidät, ja sen takia jäämme oman elämämme sivustakatsojiksi, vaan, että uskallamme ottaa joskus liian suuriltakin tuntuvia haasteita vastaan. Jokainen ihminen epäonnistuu joskus, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö tilanteesta selviäisi. Kaiken lisäksi epäonnistuminen on kaikkein paras paikka oppimiselle, uusien ideoiden saamiselle ja itsensä kehittämiselle. Jumala on luvannut kulkea meidän kanssamme joka paikkaan jo edeltä käsin, joten miksi enää epäröimme?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s