Rakastan nuotion sytyttämistä

Lähetystyön pisimmälle vietynä tavoitteena on uusien seurakuntien muodostuminen sellaisiin paikkoihin ja sellaisten ihmisryhmien keskuuteen, missä Jeesusta ei vielä yleisesti tunneta. Jumalan sanaa ei ainoastaan julisteta, vaan sen halutaan tuottavan hedelmää ja todella juurtuvan osaksi ihmisten arkista elämää. Syventyessäni lähetystyöhön liittyvään teoreettiseen ajatteluun, olen ensin joutunut kyseenalaistamaan oman käsitykseni seurakunnasta ja sitten löytämään siitä mahdollisimman helposti ja ymmärrettävästi esitettävän mallin. Tässä siis yksi kuvaus siitä, millaisia yhteisöjä toivon Jumalan sanan synnyttävän.

Minä rakastan nuotion sytyttämistä. Se vain on yksinkertaisesti yksi hienoimmista asioita maailmassa. Kun kasaan puut yhteen ja tuikkaan sytykkeen palamaan, tapahtuu jotain, mitä en itse enää voi kontrolloida. Aivan täydellistä nuotion sytyttäminen on pimeässä metsässä. Puut palavat ja lämmittävät minua ja valaisevat ympäröivät varjot. Tämä on se paikka jossa sieluni lepää ja jonne kaipaan.

Nuotiolla on aina se vaikutus, että se kerää ympärilleen ihmisiä lämmittelemään, juttelemaan ja viettämään aikaa. Olen käynyt monia syviä ja henkilökohtaisia keskusteluja liekkien valossa metsän suojassa. Ehkä tuli symboloi jonkinlaista luottamusta ja rehellisyyttä, mutta se luo minulle aina turvallisen olon. Aivan parhaita iltoja ovat sellaiset, kun istumme kavereiden kassa ringissä, joku kertoo omasta elämästään, matkoistaan ja kokemuksistaan sekä uskostaan Jumalaan. Saatamme lukea vähän Raamattua tai keskustella jostain kaikkien tuntemasta tekstistä. Jos mukana on soittimia, niin laulamme – vaikka ei siihen aina soittimia tarvittaisi. Lopuksi rukoilemme yhteisten asioiden ja toistemme puolesta

Tällainen on minun ajatukseni seurakunnasta, Jeesuksen seuraajien yhteisöstä. Sitä eivät määritä kokoontumispaikka tai osallistujien määrä. Meitä yhdistää kaipuu Jumalan yhteyteen ja sydämistämme nouseva halu kutsua muita samaan yhteyteen. Se toimii, kun olemme valmiita avaamaan ovet koteihimme ja jakamaan elämäntarinamme – sekä hyvät että huonot hetket. Se ei ole aina helppoa ja sitä on pakko harjoitella. Niinä päivinä, kun en oikein tiedä miten toimia tai epäilen milloin mitäkin, toiset samassa uskossa kulkeneet voivat rohkaista ottamaan seuraavan askeleen luottaen Jumalan voimaan.

-Tatu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s